Koti-ikävä.

Toissa päivänä avauduin facebookissa kuinka iso ikävä on perhettä ja ystäviä koti Suomessa. Eipä joulupukki muistanut minua tänäkään vuonna kun toivoin sitä lyhyempää välimatkaa. Ei ole neljään kuukauteen ollut näin vaikeata kuin mitä oli eilen. Itselleni joulu ei aina ole ollut se tärkein pyhä vuodesta, ja en joka vuosi edes ole ollut Suomessa, mutta tänä vuonna kaikki oli jotenkin toisin. Hmmm, johtuukohan se jotenkin siitä että joulu on ilon aikaa jolloin rauhoitutaan perheen ja ystävien kesken nauttimaan pyhästä? Tänä vuonna se ei valitettavasti ollut minulle niin. Ensinnäkin valkoinen joulu ei täälläpäin mitenkään voinut olla mahdollinen. Tämän takia minulla henkilökohtaisesti ei ollut minkäänlaista joulutunnelmaa, hyvä että edes tiedän missä kuukaudessa eletään.

Loppupeleissä joulutunnelman tuo oma tukiverkosto, eli perhe. Eniten oli äitiä ja sen höpötyksiä ikävä, puhumattakaan hänen herkuistaan ;). Joulu on tietysti myös lasten aikaa jolloin odotetaan joulupukkia kuin kuuta nousevaa. Itselleni veljeni lapset ovat tietenkin tärkeimmät joten ikävöin heitä tietysti eniten.

Kiitos nykyteknologian sain edes pienen palan kotoa kun juttelin äitini ja lasten kanssa skypen kautta. Lapset ovat edelleen niin pieniä että eivät pysty ymmärtämään miten meillä päin voi jouluaattona sataa vettä kun heillä on lunta. Ovat he vaan niin suloisia <3. 

Sydäntä lämmitti kun puhelimeen tuli kuva jossa murut olivat käyneet iso iso vanhempien haudalla. Kiitos Jocke tästä!:)

Loviisa vs Key West.

( p.s ei ole meidän koti :D )

Tänä jouluna valitsin perheen johon kuuluu oma mies ja koira :). Eihän sekään mitenkään huonoa ole ;). Olen niin moneen kertaan muistuttanut itseäni että kaikkea ei aina voi saada vaikka kuinka toivoisi. Kun olen Suomessa ikävöin kotiani täällä ja päinvastoin kun olen täällä. Välillä tunnen itseni erittäin itsekkääksi. Eikö sitä koskaan vaan voisi olla tyytyväinen? Silti olen pelkkä ihminen täynnä tunteita. Kun minua itkettää itken, kun olen vihainen huudan ja kun olen iloinen nauran. Nyt oli vain hetki jolloin itkin ikävään. 

Jokainen joka elää samantyyppistä elämää voi varmasti samaistua näihin tunteisiin. Ennenkuin tämän on kokenut sitä voi olla vaikeata ymmärtää. Kai tähän jossain vaiheessa tottuu. Ainakin ikävään auttaa mahtavien ja samalla hullujen YSTÄVIEN jouluterveiset. Ihanaa kun minut pidetään ajantasalla tapahtuneesta ;).

Kauniit ystäväni! <3 Joulupäivänä olisin jopa antanut elämäni voidakseni olla näiden uskomattoman mahtavien tyyppien seurassa!!:)

FRIENDS AND FAMILY. 

LOVE YOU GUYS FOREVER AND EVER!!

Tämän kaiken lisäksi ikävöin myös itse kotikaupunkiani, omaa asuntoani ja kuvaushetkiä Proskyfoton kanssa. Joten lopuksi haluan vielä muistella kesää muutamalla kuvalla joita tuli kuvattua ympäri Loviisaa :). TACK Lasse! <3

"Oma koti kullan kallis."

Uusi moottoritie Kotkaan.

Loviisan Museo.

Generalshagens skola (oma vanha ala-asteen koulu).

Kappeli. 

Lovisa Gymnasiun (oma vanha lukio).

Loviisan liikuntahalli.

Liikuntahallin kuntosali.

Loviisan uimaranta ja Bootcamp 2014.

Loviisan kirkko.

Näihin tunnelmiin onkin mukava lopettaa :). Minulla on kaksi mahtavaa paikkaa täynnä uskomattoman tärkeitä ihmisiä. Näitä kahta paikkaa voin kutsua kodiksi! <3

-Hanna-