Be grateful of what you have.

Kunpa jokainen pitäisi tämän mielessä. Välillä tuntuu että ihmiset takertuu turhamaisuuksiin. Mitä hän minusta ajattelee tai ajatteleeko ollenkaan, miksi minulla ei ole seuraajia Instagramissa tai miksi he lopettavat minun seuraamiseni tms? Uskon kumminkin että jokaisella on tarpeeksi ihmisiä ympärillään jotka välittää. Karsii kaiken ylimääräisen negatiivisuuden joka aiheuttaa turhaa päänvaivaa ja keskittyy siihen hyvään mitä on. Kaiken ei aina tarvitse olla niin isoa, kallista tai mahtavaa. Tyytyy siihen mikä tekee iloiseksi ja onnelliseksi juuri sillä hetkellä.

Tiedän että myös itse hukun välillä omiin rutiineihini. Syytetään kiirettä ja ajanpuutetta. Onko meillä asiat todellakin niin huonosti että asioita ei voida priorisoida tärkeysjärjestykseen? Pitäisihän sen olla itsestäänselvää että ihmiset jotka ovat tärkeimpiä elämässämme olisivat "to do" listan kärjessä. Eikö me tänä päivänä huomioida toisiamme tarpeeksi? Pidämmekö perhettä ja ystäviä itsestäänselvinä? Miltä tuntuisi jos jostain syystä menettäisimme heidät? Tulisiko silloin ehkä mietittyä toisin? Eihän kukaan silti voi elää joka päivä pelossa että jotain ikävää tapahtuu. Minkälainen elämä sellainen olisi? Silti olen sitä mieltä että jarrua välillä voisi painaa, pysähtyä, miettiä ja toimia. Tosin olen myös itse saanut opetella uusia tapoja sen jälkeen kun muutin Yhdysvaltoihin. Amerikkalaiset ovat iloista ja auttavaa kansaa. He hukuttavat toisensa kehuilla ja upottavat rakkaudella. Suomalaisena voi välillä miettiä että onko se aina niin aitoa. Mutta mitä sitten, saipahan ainakin toisen ihmisen hyvälle tuulelle juuri sinä hetkenä.

Miksi se sitten välillä on niin vaikeata osoittaa rakkautta ja kiitollisuutta sille mitä on? Itse olen ainakin aina yrittänyt elää jalat maassa. Olen kehottanut itseäni olemaan nöyrä ja kiitollinen vähemmästäkin. Toki tiedän että välillä ei tule tarpeeksi sanottua kuinka paljon välittää. Minulla on maailman paras mies, kaksi ihanaa kotia, paras perhe ja parhaat ystävät! <3 

You work hard every day. You are my hero and deserve only the best. I´m grateful to have you as my man! You are my best friend! Thank you for everything! Jag älskar dig! <3 <3

Viime viikolla kun oli ystävän päivä postasin tämän Instagramiin. Näinhän se juuri on. Parhaiden ystävien ei tarvitse puhua päivään, viikkoon tai jopa vuosiin huomatakseen että olemme juuri samanlaisia kun viimeksi erosimme. Varsinkin nyt kun asuu niin kaukana ja ei pidä yhtä paljon yhteyttä ystäviin täällä päin. Toivon sen takia että jokainen ystävistäni tietävät kuinka tärkeitä ovat minulle! En voi tarpeeksi usein sanoa kuinka kiitollinen olen teistä! <3

Sitten haluankin jakaa teidän kanssanne mitä ihanat ystäväni rapakon toisella puolella järjestivät minulle kun oli aika erota vähäksi aikaa.
Siinä paha missä mainitaan ;). Heti kun mainitsen heidät alkaa tämä kappale soimaan radiossa :D.

This is for Reyna, Alex, Aaron, Tony and all the crazy people back home in lovely Key West! Love and MISS you guys!! <3 <3



Eli joo, Suomessa ollaan jälleen. Tällä kertaa viihdynkin vähän pidempään. Ihana olla kotona talven keskellä :). Kai se olin minä joka toi auringon mukanani ;). Ihana kevät, ihana rauha, ihana pikku kaupunki ja ihana Lasse joka heti pakotti töihin ;).

Aurinkoinen kevätpäivä jäällä ja Loviisan vanhassa kaupungissa.

Tämän ystäväni saivat aikaiseksi. Ihanat yllätysjuhlat salilla. 

Perjantai 6.2.2015. 

Thank you to everyone who came and made it even harder for me to leave ;) ;). NO, just kidding! What good have I done to have so many awesome people in my life? You make me so happy! You´re the best! <3

"Iron sharpens Iron!" 

Anyone who steps into that gym is an awesome person and a hard working athlete. All of you are the strong iron who inspires me to be better and stronger! :)

This is a SEE YOU LATER!

Puss och Kram,

coach Hanna