lauantai 1. elokuuta 2015

Itseni herra!

Helmikuussa kun vierailin Suomessa oli minulla jälleen kunnia työskennellä Proskyfoton kanssa. Oli kiva nähdä Lassea taas pitkästä aikaa. Hänen seurassa on aina yhtä helppo olla. Hän usein toteaa, "tee sinä mitä sinä teet niin minä teen mitä minä teen".
Tällä kertaa halusinkin ylittää rajojani epämukavuusalueeni ulkopuolella. Koska olen tehnyt paljon töitä tämän hetkisen kuntoni eteen haluisin että vartalostani kuvattaisiin paljastavampia kuvia. Jos minua olisi pyydetty tällaisiin kuvauksiin vuosi sitten niin en olisi suostunut. Tällä hetkellä näen asiat jo toisin. Olen silti suuremmaksi osaksi ollut melko itsevarma henkilö. Ei ole ollut tarvetta piilottaa itseään tai vartaloaan. Ja ei, älä nyt usko että kaiken olen saanut ilmaiseksi, koska niin ei ole. Esimerkiksi teini-ikäni loppu puolella olin jopa aavistuksen verran ylipainoinen. Mutta entäs sitten? Sellainen nuoren naisen vartalo voikin olla siinä iässä hormonitason vuoksi. En silti ajatellut asiaa siihen aikaan mitenkään erityisen paljoa vaan elin päivä kerrallaan.



Lapsesta asti olen aina ollut liikunnallinen. Jokainen joka siihen aikaan oli lapsi tietää varmasti myös senkin että elämä silloin olikin ihan erilainen kuin tämän hetkinen. Maailma muuttuu ja sen perässä täytyy elää.


Joten sitten tulemmekin takaisin itse kuvauksiin. Mainitsin jo että jonkun aikaa sitten en olisi suostunut tällaiseen. Myönnän että mietin nytkin kahteen kertaan. Nykypäivänä sosiaalinen media pursuaa naisten- ja miesten vartalokuvia. Tällaiset kuvat liittyvät enemmän tai vähemmän jollakin tavalla urheiluun, laihduttamiseen tai ylipäätänsä tervelliseen elämäntapaan. Fitnessmaailma laajenee päivä päivältä. Mikä onkaan sen parempi?:) Ihana on nähdä että ihmiset välittävät omasta terveydestään. Minun tapauksessani en näe muita vaihtoehtoja. Koska kehoni on tällä hetkellä minun työvälineeni on minun myös pakko pitää siitä huoli. Olen itseni herra ja ainoastaan minä pystyn päättämään mikä on hyvä minulle ja minun vartalolleni. Siksi halusinkin voittaa sekä pelkoni että ennakkoluuloni ja lähteä tähän mukaan.




Vaikka en varsinaisesti koskaan ole ollut sen enempää epävarma vartalostani, en silti ole ollut niin innoissani kuvauttamaan sitä. Voin avoimesti myöntää että pelkkä ajatuskin siitä on ollut minulle halpamainen. En tiedä miksi? Onneksi ajatusmaailma voi muuttua ja tänään pidänkin itseäni hieman hölmönä. Miksi piilottaa jotain mistä on ylpeä? Koska kauneudelle ei ole sääntöjä onkin hyvä muistaa että jokainen on kaunis omalla tavallaan, se on vain kiinni katsojan silmästä. Pitää vain oppia luottamaan ja uskomaan itseensä.  Siksi halusinkin nyt saada kuvia muistiin sen hetkeisestä vartalostani. Muiden mielipiteillä ei ole hirveästi väliä. Mielipiteitä tulee aina olemaan mutta loppu peleissä elämä on liian lyhyt miellyttämään kaikkia ;).

Tämä olen minä.


Näillä kuvilla haluan osoittaa että naiset jotka ovat vahvoja lihaksilla ovat myös naisellisia kauniilla muodoilla. Silti valitettavasti kuulee liian usein että isot lihakset ovat miehekkäitä. Varsinkin kun tällainen kommentti tulee miehen suusta voikin jo luulla sen olevan kateutta. Voihan se tietysti olla erittäin alentavaa jos nainen on miestä vahvempi ;). Ei silti nyt lähdetä sille tielle. Mutta tällaista kuulee usein. Sitten tullaankin meihin naisiin. Kuulee usein naisten sanovan että he eivät halua isoja lihaksia, mutta haluavat silti kiinteyttää vartaloaan ja pudottaa painoa. Totuus onkin se että ei voi urheilla ilman että niitä lihaksia tulee. Lihaksethan tukevat ihmisen kehoa ja jos haluat kiinteyttää vartaloasi tai pudottaa painoa tulee sinun harjoitella painavilla painoilla. Pitää myös muistaa lihaskunnon tärkeys varsinkin kun ikää tulee lisää. Joten älä pelkää lihasten kasvua :). Ja muista myös että eihän lihakset näytä isoilta jos niitä ei jännitä. Siksi toivoisin että jokainen yrittäisi poistaa kuvat esim. fitnessmalleista. Eivät he normaali arkielämässä näytä samalta kuin kilpailu hetkenä. He ovat urheilioita kilpailu tasolla jotka ovat tehneet ihailtavan paljon töitä sen hetkisen kuntonsa eteen.



Silti on pakko myöntää että myös oma kuva pelästytti joka minusta otettiin melkein vuosi sitten. Kirjoitinkin tästä silloin. Tässä on hyvä esimerkki siitä miltä ylävartalon lihakset voivat näyttää täydessä jännityksessä.


Olen erittäin kiitollinen crossfitille sillä sen avulla on myös tämä ruipelo saanut sekä muotoja että vahvemman vartalon :). Olen niin iloinen että rohkaisin itseni tekemään tämän ja seison sataprosenttisesti kuvieni takana. Rakastan vartaloni ja kaikkea mikä siihen liittyy. Olen vannonut pitämään siitä hyvää huolta.
Toivoisin tietysti että jokainen kunnioittaisi omaa vartaloaan sellaisenaan. Jos ei, niin sitten vaan tekemään töitä sen eteen. Mitään ei saa ilmaiseksi!
Ja muista, ole AINA oma itsesi!!

"Be yourself, everyone else are already taken"
                                                                Oscar Wilde


-Hanna-






perjantai 17. heinäkuuta 2015

Sunnuntaipäivän seikkailu.

Hei ja hyvää perjantaita kaikille :). Terveisiä täältä lämpimästä taas. Joko se helle on rantautunut Suomeen? Kunpa voisin lähettää sitä teille täältä. Meinaan, liikaa on liikaa. "Feeling hot, hot, hot...." Silti, "you get used to it", on ihan totta. Siihen tottuu, kun ei muita vaihtoehtoja ole.

Sunnuntaisin pidän yleensä lepopäivän treeneistä, jolloin teen jotakin aivan muuta. Tällä kertaa ystäväni pyysivät minut mukaan retkelle 30 minuutin ajomatkan päähän saarelta. Siitä olikin jo aikaa kun viimeksi täältä poistuin. Tämä saarielämä on vähän kuin oma kotikaupunki Suomessa. Kaikki on niin vaivatonta ja rauhallista että siihen niin nopeasti mukautuu. Huomaa ajan kuluneen jolloin ei ole poistunut kaupungin rajojen ulkopuolelle. Nyt oli sitten aika tehdä niin :).

Joten sunnuntaina Bill ja Kate veivät minut pienelle kiertueelle. Ensimmäinen pysähdys oli Sugerloaf Keyssä jossa nähtävyytenä oli tämä torni, "The Bat Tower".



Tutkija Richter Clyde Perky rakensi tämän tornin vuonna 1929. Hän toi tuhansia lepakoita tähän torniin kontrolloidakseen ongelmaa hyttysten kanssa. Hän ei silti tiennyt sitä että lepakot tulisi lukita torniin, joten seuraavana aamuna olivat tietenkin lepakot kaikki poissa.

Kun tämä oli nähty suuntasimme pizzalle. Kyllä, kuulit oikein! :D :D
Minut vietiin pizzalle. En edes muista milloin viimeksi olen nauttinut pizzaa mutta kun sitä teen olen suurella todennäköisyydellä myös nauttinut alkoholia edellisenä iltana. Tällä kertaa ei silti ollut käynyt niin. Nyt vain annoin itselleni luvan nauttia. Miksi en?
Vierailimme pienessä pubissa jolla ei ollut nimeä, "No Name pub", No Name Keyssä. Vitsi meneekin niin että, "if you can find us, come and have a drink with us" ;). Koko pubi oli koristeltu seteleillä johon vierailijat olivat jättäneet jonkunlaisen viestin. Aika mielenkiintoinen näky.


Pubin ulkopuolella odottivatkin jo nälkäiset pienet peurat jotka kävelevät vapaasti ympäri. Peuroja ei tulisi syöttää mutta jokainen vierailija silti tekee niin. Nämä eläimet ovat niin kesyjä että syövät kädestäsi :).



Viimeinen pysähdys oli "The Blue Hole" joka on pieni järvi. Tässä järvessä asuukin yksi iso krokotiili jota emme valitettavasti nähneet. Ensi kertaan sitten :).






Päivä oli erittäin onnistunut! Olen niin onnekas että olen tullut tähän maahan ja saanut näin hyviä ystäviä elämääni. Nämä kaksi ovat ehkä hauskin pariskunta jotka olen ikinä tavannut. Välillä mietin mistä niitä juttuja oikein tulee :D. Huumoria ja hyvää mieltä riittää. Tällaisten ihmisten seurassa pitääkin olla. He ovat minulle todella tärkeitä ja olen superkiitollinen että he veivät minut tälle retkelle. Hauskaa oli! :) THANK YOU GUYS! <3

Jokaisen hyvän päivän päätteeksi täytyy tietenkin myös ottaa muutama käsilläseisonta kuva :D. Tässä tämän ryhmän tyylinäyte.





Ensi kerralla tuleekin enemmän kirjoitusta omasta tämän hetkeisestä treeni ohjelmastani ja siitä mihin olen osallistumassa lokakuussa ? ;)

Siihen asti...Oikein hauskaa viikonloppua kaikille! Huolehtikaa itsestänne ja olkaa iloisia :).

Puss & Kram
-Hanna-








keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Saamattomuus.

Voi Luoja sentään. Mikä negatiivinen aihe. Tämä olen minä, saamaton. Mitä onkaan tapahtunut? Kyllä, olen vielä elossa. Tässä vaiheessa pitää vain todeta että mitään en ole saanut aikaiseksi. Aika rientää ja huomaan että kirjoituksia ei ole tullut ikuisuuksiin. Pyydän anteeksi. Välillä pitää vain antaa itselleen aikaa ja lupa olla laiska. No, en silti voi sanoa että olen ollut laiska, paljon on tullut tehtyä täällä päässä, mutta kirjoittelu on vain jäänyt vähemmälle. Joten nyt ajattelin updatea mitä tänne kuuluu. Pistän enemmän kuvia tulemaan että et kyllästy höpötyksiini ;D.


Kuten jo totesin niin kaikki on edelleen hyvin. Eletään heinäkuuta ja lämpöä piisaa. Helle ei tällä saarella lopu. Tulee taas niitä ensimmäisiä viikkoja mieleen kun noin vuosi sitten tulin alas. Kun aurinko polttaa ihoa ja merivesi ei enää viilennä. Eli kesä on virallisesti täällä.

Ensimmäiseksi haluan jakaa muutama kuva kun Danielin sukulaiset kävivät kylässä. Hänen täti ja serkku olivat erittäin mukavia naisia. Tulimme hyvin toimeen ja tuntui kuin olisimme ollut vanhoja tuttuja jo ennestään :).






Muuten arki sujuu kuin muuallakin. Töitä, treeniä ja vapaa-aikaa.



Viime lauantaina vietimme Itsenäisyyspäivää, The 4th of July. Päivä alkoi salilla työn merkeissä. Siellä olen viettänyt paljon aikaa aamuin ja illoin kun esimieheni ja kollegani ovat olleet lomalla. Lauantain treenin teimme tietenkin Itsenäisyyden kunniaksi.



7 / 4 / 1776

7 rounds
4 power cleans 115lbs/185lbs
17 push ups

After seven rounds do 76 wall balls
Rx+ 155lbs/225lbs

Illan vietin ystävieni kanssa. Ihailimme kaupungin ilotulituksia mereltä päin auringonlaskuristeilyllä. Ilta oli erittäin mukava ja rauhallinen. Oli niin ihanaa olla merellä. Oli tietenkin myös kiva olla paikan päällä ja nähdä miten amerikkalaiset viettävät kyseistä pyhää.




Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Hyvää syntymäpäivää Yhdysvallat! :) 

-Hanna-

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kahden viikon treenitauko.

Nyt kun tilanne on rauhoittunut ja kaikki on hyvin voin jo täälläkin avautua miten kävi....
Äidillehän en missään nimessä ole voinut kertoa, ursäkta mamma, koska jokainen varmasti tietää miten äidit voivat välillä olla ;). En turhaan halunnut huolestuttaa.
Vuoden alussa kerroin kuinka aloitin 365 päivän haasteen itseni kanssa. Vannoin tekeväni 100 askelkyykky kävelyä vuoden jokaisena päivänä. Lupauksethan kuuluu pitää, joten en ole päivääkään jättänyt väliin.
Paitsi..... Nyt tuli pakkolepo vastaan. Jouduin pitämään kahden viikon taukoa jalkatreenistä.


Hän joka muistaa, tietää että loukkasin polveni n. kolmisen vuotta sitten. Minulta katkesi eturistiside crossfit kisoissa, jonka takia jouduin leikkaukseen. Tähän mennessä polvi ei ole vaivanut ollenkaan. Omasta mielestäni kuntoutus sujui hyvin ja polvi parani nopeasti. Tottakai se ei enään ole sama polvi mutta erittäin hyvässä kunnossa silti.
Mutta....Ei pidä nuolla ennenkuin tipahtaa. Nyt tuli seinä vastaan ensimmäistä kertaa. Yhtenä päivänä polvi turposi ilman minkäänlaista syytä ja reisilihas oli erittäin jäykkä. Mitenkään erilaisesti en ollut treenannut tms. Olin heti yhteydessä lääkäriin koti Suomeen joka minut silloin hoiti. Hän totesi että tämä on yleensä yleinen vaiva henkilöille joka on käynyt läpi tämän tapaisen operaation, varsinkin jos on kova urheilee. Hän kertoi että polveen oli kerääntynyt nestettä ja kehotti lepoa ja kylmähoitoa. Pahemmassa tapauksessa mahdollinen tyhjennys olisi tarpeen. Jos olisin ollut Suomessa olisi hän ottanut siitä magneettikuvan.
Kuultuani tämän alkoi sekä neulakuvat että dollarikuvat vilkkumaan tämän tytön silmissä. Ensinäkin pelkään neuloja yli kaiken ja toiseksi en ole vielä saanut aikaiseksi hankkia vakuutusta täällä päässä. Voin kertoa että iski pieni paniikki. Täällä kun terveyshuolto ei ole halpa.


Noh, aloitin levolla ja kylmähoidolla. Meidän salilla käyvä lääkäri kehotti minua ottamaan tulehdus lääkettä mitä sain apteekista ilman reseptiä. Hän neuvosi minut myös käyttämään Kompressio, VooDoo Floss band, nauhaa. Tällä eräänlaisella kuminauhalla voidaan mm. mobilisoida pehmytkudosta, parantaa nivelten liikkuvuutta ja tehostaa palautumista. Nauhaa kiedotaan tiukasti lihaksen ympärille ja pidetään siinä muutama minuutti (n. 2-3 min). Minun tapauksessani kiersin nauhan polveni ala- ja yläpuolelle. Tämän jälkeen voi kyykkäillä tämä jalassa. Kun irroittaa nauhan seuraa kompression aiheuttama hetkellinen hapenpuutteen jälkeen tehostunut verenvirtaus takaisin kudoksiin, joka pistää lihaksen aineenvaihduntaan kunnolla vauhtia. Näin kuona-aineet saadaan kuljetettuna lihaksesta tehokkaammin pois.


Eli aloitin ensiavun näillä....
Kolmen K:n hoito: 

1. KYLMÄ --> hillitsee kipua.
2. KOHOASENTO --> tyrehdyttävät verenvuotoa vaurioituneista kudoksista.
3. KOMPRESSIO -->            "                     "                     "                  "         

Välillä vain sattuu ja tapahtuu, sille ei vain voi minkään. Voin silti iloisesti kertoa että näillä keinoilla sain polveni parantumaan ja jalkani voi taas hyvin :). Nyt jatkan kevyimmillä treeneillä ja seuraan tilanteen kulkua.
"Mamma, allt är bra! Ingen fara :)."

                




Puss och Kram,
-Hanna-

torstai 14. toukokuuta 2015

Jostain täytyy aloittaa.

Tänään julkaisin vanhan kuvan instagram sivullani jolloin osallistuin ensimmäistä kertaa ystävähenkiseen crossfit kilpailuun. Kilpailun järjesti Crossfit Porvoo. 10 parasta naista ja 10 parasta miestä Crossfit Porvoon ja Crossfit Loviisan salilta osallistuivat tapahtumaan. Tähän aikaan olin itse harrastanut lajia melkein vuoden verran, eli kävelin vielä lapsen saappaissa.


Mitä tällä haluan sanoa on että jostain pitää aloittaa. Jokainen on aloittelija jossain vaiheessa. Pitää myös muistaa että jokaisella on mahdollisesti erilainen urheilutausta ennestään, mikä tarkoittaa että on suurella todennäköisyydellä eri tasolla alku vaiheessa. Kun yksi on harrastanut liikuntaa koko ikänsä, voi toinen olla aloittelija juuri sillä hetkellä. Siksi ei tule verrata itseänsä muihin vaan keskittyä voittamaan itsensä ja tulemalla paremmaksi. 
Tämän takia crossfit onkin niin hyvä laji koska jokainen voi sitä harrastaa ihan oman kuntonsa mukaan. Pitää vain muistaa olla kärsivällinen. Kaikkea ei voi saada heti vaan sen eteen pitää tehdä töitä, vaikka se välillä voikin olla vaikeaa. Mitään ei saa ilmaiseksi!

Tämä kuva osoittaa kuinka pieni siihen aikaan olin. En silloin kyennyt esim. tekemään leukoja tai nostamaan painavia painoja. Tämän kolmen vuoden aikana olen kehittynyt suunnattoman paljon. On ihana huomata kuinka päivä päivältä tulee paremmaksi ja onnistumisen tunne on aivan mahtava :). Kaikki on mahdollista kunhan jaksaa harjoitella eikä antaa periksi!

Eli sanontaan voin samaistua sataprosenttisesti.....


" It doesn´t get easier, you just get stronger! " 




Process






































Tänä päivänä olenkin jo paljon vahvempi kuin ennen :). Tässä muutama video kuinka harjoittelu tuottaa tulosta.














-Hanna-