Our road to the Crush Games 2015.

Hyvää perjantaita kaikille.
Vihdoinkin löysin aikaa istua alas koneen ääreen. Paljon on tapahtunut tänä aikana mutta tällä kertaa haluan kertoa mihin olen osallistumassa lokakuun alussa.

Viimeiset neljä viikkoa on meidän treeniohjelma ollut erittäin intensiivinen. Olemme harjoitelleet viisi kertaa viikossa. Treenit on välillä olleet jopa kahden ja puolen tunnin mittaisia. Tämä ei ole mikään pila. Nyt treenataan kovaa ja kunnolla!

Olemme nimittäin osallistumassa etelä Floridan isoimpiin Crossfit kisoihin Crossfit Game:en jälkeen, The Crush Gameseihin. Meidän salilta osallistuu kaksi RX nais joukkuetta, yksi miesten Masters (yli 40 vee.) ja viisi aloittelijaa miesten sarjassa.

The Crush Games 2015

 Täältä voit lukea enemmän tapahtumasta.

Tällä kokoonpanolla voimme ylpeästi edustaa Crossfit Key Westiä :). 

Monelle nämä ovat ensimmäiset kisat joten näemme tärkeäksi kannustaa, tukea ja motivoida toisiamme. Onhan tämä samalla pikkaisen pelottavaakin. Näihin kisoihin osallistuu nimittäin kaiken tasoisia urheilijoita, aloittelioista ammattilaisiin. Tulemme näkemään uskomattoman lahjakkaita ja vahvoja kilpailijoita ympäri maata. Tärkeintä on silti että osallistuu! On erittäin silmiä avaava kokemus osallistua tällaiseen tapahtumaan. Samalla kun tutustut mahtaviin ihmisiin, opit myös enemmän itsestäsi urheilijana. Saat kokea millaista on osallistua tällaiseen kilpailuun ja toimia ryhmässä.

Tärkeintä on silti lisätä tämä elämänkokemuksiin!:)

Itse olen kaksi kertaa osallistunut tämän tapaiseen tapahtumaan, en toki näin suureen, mutta tiedän millaista on osallistua moiseen. Tulee toki olemaan erittäin mielenkiintoista kilpailla maassa missä itse laji Crossfit on syntynyt :). Kilpailemme samassa tapahtumassa kuin ammattitasolla olevat crossfit urheilijat joita ihailemme esim. instagramin kautta. Tästä tulee uskomaton kokemus! :)

Eikä vain itse tapahtuma mutta itse tie sinne. Kuten jo mainitsin niin olemme n. kuukauden verran treenanneet kovaa. Meidän treeniohjelmamme takana seisoo mies joka on osallistunut moneen erilaiseen crossfit tapahtumaan, Josue Burgos. Ohjelma on erittäin monipuolinen ja rakennettu kaikkien henkilökohtaiselle tasolle.

                

e>

Kaksi innokasta valmiina 5km juoksuun :).

Tulevana lauantaina meitä odottaa kahdet treenit. Ensimmäiset klo 6:30 ja toiset klo 12:00. Niinkuin sanoin, nyt treenataan tosissaan :). Itse olen toivonut jotakin tällaista. Välillä haluat vain jättää aivot salin ulkopuolelle ja antaa jonkun toisen valmentaa. Onko tämä ollut helppoa? Ei todellakaan. Yhdistää kahdet työt ja treenit molempien välissä on ollut erittäin rankkaa, puhumattakaan tästä kuumuudesta. Noh, tähän on lähtenyt, joten nyt mennään. Loppupeleissä se on kaiken sen arvoista :).

Tähän mennessä treenit eivät ole olleet helppoja, pakko myöntää. On tullut hetkiä jolloin on käynyt mielessä lopettaa. Itse en ole vahva kun puhutaan painavista painoista mutta kestävyys on sitäkin parempi. Sen takia olemme tiimissä. Jonkun heikkous on toisen vahvuus. Näin kompensoimme toisiamme :). Meillä on hyvä tiimi, kaikilla on omat vahvuudet.

OUR TEAM! <3

Tästä on hyvä jatkaa! Tulemme olemaan elämämme kunnossa kun lokakuu vihdoinkin saapuu. Lähdemme innolla tähän mukaan ja katsomme miten siinä käy :). Ennen kaikkia pidämme hauskaa! Pidän teidät ajan tasalla miten matkamme edistyy....

-Hanna-

FERRUM FERRO ACUITUR

Itseni herra!

Helmikuussa kun vierailin Suomessa oli minulla jälleen kunnia työskennellä Proskyfoton kanssa. Oli kiva nähdä Lassea taas pitkästä aikaa. Hänen seurassa on aina yhtä helppo olla. Hän usein toteaa, "tee sinä mitä sinä teet niin minä teen mitä minä teen".
Tällä kertaa halusinkin ylittää rajojani epämukavuusalueeni ulkopuolella. Koska olen tehnyt paljon töitä tämän hetkisen kuntoni eteen haluisin että vartalostani kuvattaisiin paljastavampia kuvia. Jos minua olisi pyydetty tällaisiin kuvauksiin vuosi sitten niin en olisi suostunut. Tällä hetkellä näen asiat jo toisin. Olen silti suuremmaksi osaksi ollut melko itsevarma henkilö. Ei ole ollut tarvetta piilottaa itseään tai vartaloaan. Ja ei, älä nyt usko että kaiken olen saanut ilmaiseksi, koska niin ei ole. Esimerkiksi teini-ikäni loppu puolella olin jopa aavistuksen verran ylipainoinen. Mutta entäs sitten? Sellainen nuoren naisen vartalo voikin olla siinä iässä hormonitason vuoksi. En silti ajatellut asiaa siihen aikaan mitenkään erityisen paljoa vaan elin päivä kerrallaan.

Lapsesta asti olen aina ollut liikunnallinen. Jokainen joka siihen aikaan oli lapsi tietää varmasti myös senkin että elämä silloin olikin ihan erilainen kuin tämän hetkinen. Maailma muuttuu ja sen perässä täytyy elää.

Joten sitten tulemmekin takaisin itse kuvauksiin. Mainitsin jo että jonkun aikaa sitten en olisi suostunut tällaiseen. Myönnän että mietin nytkin kahteen kertaan. Nykypäivänä sosiaalinen media pursuaa naisten- ja miesten vartalokuvia. Tällaiset kuvat liittyvät enemmän tai vähemmän jollakin tavalla urheiluun, laihduttamiseen tai ylipäätänsä tervelliseen elämäntapaan. Fitnessmaailma laajenee päivä päivältä. Mikä onkaan sen parempi?:) Ihana on nähdä että ihmiset välittävät omasta terveydestään. Minun tapauksessani en näe muita vaihtoehtoja. Koska kehoni on tällä hetkellä minun työvälineeni on minun myös pakko pitää siitä huoli. Olen itseni herra ja ainoastaan minä pystyn päättämään mikä on hyvä minulle ja minun vartalolleni. Siksi halusinkin voittaa sekä pelkoni että ennakkoluuloni ja lähteä tähän mukaan.

Vaikka en varsinaisesti koskaan ole ollut sen enempää epävarma vartalostani, en silti ole ollut niin innoissani kuvauttamaan sitä. Voin avoimesti myöntää että pelkkä ajatuskin siitä on ollut minulle halpamainen. En tiedä miksi? Onneksi ajatusmaailma voi muuttua ja tänään pidänkin itseäni hieman hölmönä. Miksi piilottaa jotain mistä on ylpeä? Koska kauneudelle ei ole sääntöjä onkin hyvä muistaa että jokainen on kaunis omalla tavallaan, se on vain kiinni katsojan silmästä. Pitää vain oppia luottamaan ja uskomaan itseensä.  Siksi halusinkin nyt saada kuvia muistiin sen hetkeisestä vartalostani. Muiden mielipiteillä ei ole hirveästi väliä. Mielipiteitä tulee aina olemaan mutta loppu peleissä elämä on liian lyhyt miellyttämään kaikkia ;).

Tämä olen minä.

Näillä kuvilla haluan osoittaa että naiset jotka ovat vahvoja lihaksilla ovat myös naisellisia kauniilla muodoilla. Silti valitettavasti kuulee liian usein että isot lihakset ovat miehekkäitä. Varsinkin kun tällainen kommentti tulee miehen suusta voikin jo luulla sen olevan kateutta. Voihan se tietysti olla erittäin alentavaa jos nainen on miestä vahvempi ;). Ei silti nyt lähdetä sille tielle. Mutta tällaista kuulee usein. Sitten tullaankin meihin naisiin. Kuulee usein naisten sanovan että he eivät halua isoja lihaksia, mutta haluavat silti kiinteyttää vartaloaan ja pudottaa painoa. Totuus onkin se että ei voi urheilla ilman että niitä lihaksia tulee. Lihaksethan tukevat ihmisen kehoa ja jos haluat kiinteyttää vartaloasi tai pudottaa painoa tulee sinun harjoitella painavilla painoilla. Pitää myös muistaa lihaskunnon tärkeys varsinkin kun ikää tulee lisää. Joten älä pelkää lihasten kasvua :). Ja muista myös että eihän lihakset näytä isoilta jos niitä ei jännitä. Siksi toivoisin että jokainen yrittäisi poistaa kuvat esim. fitnessmalleista. Eivät he normaali arkielämässä näytä samalta kuin kilpailu hetkenä. He ovat urheilioita kilpailu tasolla jotka ovat tehneet ihailtavan paljon töitä sen hetkisen kuntonsa eteen.

Aamen

Silti on pakko myöntää että myös oma kuva pelästytti joka minusta otettiin melkein vuosi sitten. Kirjoitinkin tästä silloin. Tässä on hyvä esimerkki siitä miltä ylävartalon lihakset voivat näyttää täydessä jännityksessä.

Olen erittäin kiitollinen crossfitille sillä sen avulla on myös tämä ruipelo saanut sekä muotoja että vahvemman vartalon :). Olen niin iloinen että rohkaisin itseni tekemään tämän ja seison sataprosenttisesti kuvieni takana. Rakastan vartaloni ja kaikkea mikä siihen liittyy. Olen vannonut pitämään siitä hyvää huolta.
Toivoisin tietysti että jokainen kunnioittaisi omaa vartaloaan sellaisenaan. Jos ei, niin sitten vaan tekemään töitä sen eteen. Mitään ei saa ilmaiseksi!
Ja muista, ole AINA oma itsesi!!

"Be yourself, everyone else are already taken"
                                                                Oscar Wilde

-Hanna-

Sunnuntaipäivän seikkailu.

Hei ja hyvää perjantaita kaikille :). Terveisiä täältä lämpimästä taas. Joko se helle on rantautunut Suomeen? Kunpa voisin lähettää sitä teille täältä. Meinaan, liikaa on liikaa. "Feeling hot, hot, hot...." Silti, "you get used to it", on ihan totta. Siihen tottuu, kun ei muita vaihtoehtoja ole.

Sunnuntaisin pidän yleensä lepopäivän treeneistä, jolloin teen jotakin aivan muuta. Tällä kertaa ystäväni pyysivät minut mukaan retkelle 30 minuutin ajomatkan päähän saarelta. Siitä olikin jo aikaa kun viimeksi täältä poistuin. Tämä saarielämä on vähän kuin oma kotikaupunki Suomessa. Kaikki on niin vaivatonta ja rauhallista että siihen niin nopeasti mukautuu. Huomaa ajan kuluneen jolloin ei ole poistunut kaupungin rajojen ulkopuolelle. Nyt oli sitten aika tehdä niin :).

Joten sunnuntaina Bill ja Kate veivät minut pienelle kiertueelle. Ensimmäinen pysähdys oli Sugerloaf Keyssä jossa nähtävyytenä oli tämä torni, "The Bat Tower".

Tutkija Richter Clyde Perky rakensi tämän tornin vuonna 1929. Hän toi tuhansia lepakoita tähän torniin kontrolloidakseen ongelmaa hyttysten kanssa. Hän ei silti tiennyt sitä että lepakot tulisi lukita torniin, joten seuraavana aamuna olivat tietenkin lepakot kaikki poissa.

Kun tämä oli nähty suuntasimme pizzalle. Kyllä, kuulit oikein! :D :D
Minut vietiin pizzalle. En edes muista milloin viimeksi olen nauttinut pizzaa mutta kun sitä teen olen suurella todennäköisyydellä myös nauttinut alkoholia edellisenä iltana. Tällä kertaa ei silti ollut käynyt niin. Nyt vain annoin itselleni luvan nauttia. Miksi en?
Vierailimme pienessä pubissa jolla ei ollut nimeä, "No Name pub", No Name Keyssä. Vitsi meneekin niin että, "if you can find us, come and have a drink with us" ;). Koko pubi oli koristeltu seteleillä johon vierailijat olivat jättäneet jonkunlaisen viestin. Aika mielenkiintoinen näky.

Pubin ulkopuolella odottivatkin jo nälkäiset pienet peurat jotka kävelevät vapaasti ympäri. Peuroja ei tulisi syöttää mutta jokainen vierailija silti tekee niin. Nämä eläimet ovat niin kesyjä että syövät kädestäsi :).

Viimeinen pysähdys oli "The Blue Hole" joka on pieni järvi. Tässä järvessä asuukin yksi iso krokotiili jota emme valitettavasti nähneet. Ensi kertaan sitten :).

Päivä oli erittäin onnistunut! Olen niin onnekas että olen tullut tähän maahan ja saanut näin hyviä ystäviä elämääni. Nämä kaksi ovat ehkä hauskin pariskunta jotka olen ikinä tavannut. Välillä mietin mistä niitä juttuja oikein tulee :D. Huumoria ja hyvää mieltä riittää. Tällaisten ihmisten seurassa pitääkin olla. He ovat minulle todella tärkeitä ja olen superkiitollinen että he veivät minut tälle retkelle. Hauskaa oli! :) THANK YOU GUYS! <3

Jokaisen hyvän päivän päätteeksi täytyy tietenkin myös ottaa muutama käsilläseisonta kuva :D. Tässä tämän ryhmän tyylinäyte.

Ensi kerralla tuleekin enemmän kirjoitusta omasta tämän hetkeisestä treeni ohjelmastani ja siitä mihin olen osallistumassa lokakuussa ? ;)

Siihen asti...Oikein hauskaa viikonloppua kaikille! Huolehtikaa itsestänne ja olkaa iloisia :).

Puss & Kram

-Hanna-

Saamattomuus.

Voi Luoja sentään. Mikä negatiivinen aihe. Tämä olen minä, saamaton. Mitä onkaan tapahtunut? Kyllä, olen vielä elossa. Tässä vaiheessa pitää vain todeta että mitään en ole saanut aikaiseksi. Aika rientää ja huomaan että kirjoituksia ei ole tullut ikuisuuksiin. Pyydän anteeksi. Välillä pitää vain antaa itselleen aikaa ja lupa olla laiska. No, en silti voi sanoa että olen ollut laiska, paljon on tullut tehtyä täällä päässä, mutta kirjoittelu on vain jäänyt vähemmälle. Joten nyt ajattelin updatea mitä tänne kuuluu. Pistän enemmän kuvia tulemaan että et kyllästy höpötyksiini ;D.

Kuten jo totesin niin kaikki on edelleen hyvin. Eletään heinäkuuta ja lämpöä piisaa. Helle ei tällä saarella lopu. Tulee taas niitä ensimmäisiä viikkoja mieleen kun noin vuosi sitten tulin alas. Kun aurinko polttaa ihoa ja merivesi ei enää viilennä. Eli kesä on virallisesti täällä.

Ensimmäiseksi haluan jakaa muutama kuva kun Danielin sukulaiset kävivät kylässä. Hänen täti ja serkku olivat erittäin mukavia naisia. Tulimme hyvin toimeen ja tuntui kuin olisimme ollut vanhoja tuttuja jo ennestään :).

Muuten arki sujuu kuin muuallakin. Töitä, treeniä ja vapaa-aikaa.

Viime lauantaina vietimme Itsenäisyyspäivää, The 4th of July. Päivä alkoi salilla työn merkeissä. Siellä olen viettänyt paljon aikaa aamuin ja illoin kun esimieheni ja kollegani ovat olleet lomalla. Lauantain treenin teimme tietenkin Itsenäisyyden kunniaksi.

7 / 4 / 1776

7 rounds

4 power cleans 115lbs/185lbs

17 push ups

After seven rounds do 76 wall balls

Rx+ 155lbs/225lbs

Illan vietin ystävieni kanssa. Ihailimme kaupungin ilotulituksia mereltä päin auringonlaskuristeilyllä. Ilta oli erittäin mukava ja rauhallinen. Oli niin ihanaa olla merellä. Oli tietenkin myös kiva olla paikan päällä ja nähdä miten amerikkalaiset viettävät kyseistä pyhää.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Hyvää syntymäpäivää Yhdysvallat! :) 

-Hanna-

Kahden viikon treenitauko.

Nyt kun tilanne on rauhoittunut ja kaikki on hyvin voin jo täälläkin avautua miten kävi....
Äidillehän en missään nimessä ole voinut kertoa, ursäkta mamma, koska jokainen varmasti tietää miten äidit voivat välillä olla ;). En turhaan halunnut huolestuttaa.
Vuoden alussa kerroin kuinka aloitin 365 päivän haasteen itseni kanssa. Vannoin tekeväni 100 askelkyykky kävelyä vuoden jokaisena päivänä. Lupauksethan kuuluu pitää, joten en ole päivääkään jättänyt väliin.
Paitsi..... Nyt tuli pakkolepo vastaan. Jouduin pitämään kahden viikon taukoa jalkatreenistä.

Hän joka muistaa, tietää että loukkasin polveni n. kolmisen vuotta sitten. Minulta katkesi eturistiside crossfit kisoissa, jonka takia jouduin leikkaukseen. Tähän mennessä polvi ei ole vaivanut ollenkaan. Omasta mielestäni kuntoutus sujui hyvin ja polvi parani nopeasti. Tottakai se ei enään ole sama polvi mutta erittäin hyvässä kunnossa silti.
Mutta....Ei pidä nuolla ennenkuin tipahtaa. Nyt tuli seinä vastaan ensimmäistä kertaa. Yhtenä päivänä polvi turposi ilman minkäänlaista syytä ja reisilihas oli erittäin jäykkä. Mitenkään erilaisesti en ollut treenannut tms. Olin heti yhteydessä lääkäriin koti Suomeen joka minut silloin hoiti. Hän totesi että tämä on yleensä yleinen vaiva henkilöille joka on käynyt läpi tämän tapaisen operaation, varsinkin jos on kova urheilee. Hän kertoi että polveen oli kerääntynyt nestettä ja kehotti lepoa ja kylmähoitoa. Pahemmassa tapauksessa mahdollinen tyhjennys olisi tarpeen. Jos olisin ollut Suomessa olisi hän ottanut siitä magneettikuvan.
Kuultuani tämän alkoi sekä neulakuvat että dollarikuvat vilkkumaan tämän tytön silmissä. Ensinäkin pelkään neuloja yli kaiken ja toiseksi en ole vielä saanut aikaiseksi hankkia vakuutusta täällä päässä. Voin kertoa että iski pieni paniikki. Täällä kun terveyshuolto ei ole halpa.

Noh, aloitin levolla ja kylmähoidolla. Meidän salilla käyvä lääkäri kehotti minua ottamaan tulehdus lääkettä mitä sain apteekista ilman reseptiä. Hän neuvosi minut myös käyttämään Kompressio, VooDoo Floss band, nauhaa. Tällä eräänlaisella kuminauhalla voidaan mm. mobilisoida pehmytkudosta, parantaa nivelten liikkuvuutta ja tehostaa palautumista. Nauhaa kiedotaan tiukasti lihaksen ympärille ja pidetään siinä muutama minuutti (n. 2-3 min). Minun tapauksessani kiersin nauhan polveni ala- ja yläpuolelle. Tämän jälkeen voi kyykkäillä tämä jalassa. Kun irroittaa nauhan seuraa kompression aiheuttama hetkellinen hapenpuutteen jälkeen tehostunut verenvirtaus takaisin kudoksiin, joka pistää lihaksen aineenvaihduntaan kunnolla vauhtia. Näin kuona-aineet saadaan kuljetettuna lihaksesta tehokkaammin pois.

Eli aloitin ensiavun näillä....

Kolmen K:n hoito: 

1. KYLMÄ --> hillitsee kipua.

2. KOHOASENTO --> tyrehdyttävät verenvuotoa vaurioituneista kudoksista.

3. KOMPRESSIO -->            "                     "                     "                  "         

Välillä vain sattuu ja tapahtuu, sille ei vain voi minkään. Voin silti iloisesti kertoa että näillä keinoilla sain polveni parantumaan ja jalkani voi taas hyvin :). Nyt jatkan kevyimmillä treeneillä ja seuraan tilanteen kulkua.
"Mamma, allt är bra! Ingen fara :)."

                

Puss och Kram,

-Hanna-