perjantai 6. tammikuuta 2017

Onhan elämä aika siistii!

Meillä on jälleen Uusi Vuosi rakkaat ystävät.  HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017! <3
Toivottavasti vuosi vaihtui iloisissa merkeissä, missä ikinä se tapahtuikin :). Itse sain ihanimman viestin Dubaista asti kun uusi vuosi vaihtui siellä päässä. Rakkaat ystäväni Merita ja Elina lähettelivät minulle roppakaupalla suukkoja. Lähettelimme jopa edestakaisin ääni viestejä WhatsAppin kautta. Sanoin tytöille että tippa tuli linssiin kuultuani heidän äänet. Tätä minä arvostan enemmän kuin mitään muuta :).

Näitä eleitä tulisi meidän muistaa useammin. Onko päivällä niin suuri merkitys? Täytyykö sen olla Uusi vuosi, syntymäpäivä tai joulu? Minulle tärkeintä on että muistaa ja pitää ystävät ja perheen mielessä. Osoittaa tunteitaan silloin kun siltä tuntuu. Jokainen päivä tulisi olla yhtä tärkeä. Koska en itse ole suuri pyhä fani, yritän nauttia jokaisesta päivästä enemmän. Yritän myös olla tekemättä minkäänlaisia uuden vuoden lupauksia tämän takia. Tänä vuonna haluan silti yrittää pitää enemmän yhteyttä koti Suomeen. Tiedän että minulla on siinä parantamisen varaa.

Tänä vuonna joulun aika oli silti paras tähän mennessä :). Kerron teille myöhemmin miksi.
Aloitetaan näin ensimmäiseksi viime vuoden viimeisestä päivästä, sillä senhän tulisi olla tuorein tapahtuma meidän kaikkien mielessä. Tai noh, riippuu tietenkin miten railakkaasti tuli juhlittua ;).

Meillä uuden vuoden aaton aamu alkoi näin....<3







































Kämppikseni "lapset" vietiin mäyräkoira paraatiin. Joo, kyllä näin on :). Key Westissä jokainen osallistuu jonkunlaiseen tapahtumaan vuoden aikana. Nyt oli koirien vuoro. Itsehän en hirveästi kannusta moista. Eläimiä ei tulisi pukea vaatteisiin, tai muihin hömpötyksiin. Toista on tietenkin esim  Suomessa jolloin pakkanen voi olla aika kamala pienille koirille. Täällä kun toi pakkanen ei oikein ole samanlainen, hah hah! :D Samalla ei voi muuta kuin hymyillä, onhan ne niin suloisia :).

Tottakai meidän teemana dachshundeina oli Oktoberfest, Sadie dirndl mekossa ja Dax lederhoseneissa.







>

/>














</

Tämä oli meille kaikille uusi elämys. Aika söpöä. Koiria oli satoja, eri rotuja, kokoja ja ikäisiä, kaikenlaisissa puvuissa. Sadie ja Dax olivat innoissaan tavatessaan muita koiria.
Valitettavsti kuvia ei tullut sen enempää otettua. Hyvä kun pysyi omien rakkien perässä, lol.

Myöhemmin uusi vuosi vaihtui työn merkeissä. Koska elämä tällä saarella ei todellakaan ole halpaa taikka helppoa, tekevät ihmiset hurjasti töitä. Itse olen yksi niistä. Salin ohella olen nyt puoli vuotta työskennellyt baarin takana The Saint hotellilla.
Aattona meillä oli omat naamiaiset yläkerran parvekkeella. Olemme pääkadun yläpuolella, josta näkymä on aivan mahtava.




































































































Hotellin sloganin mukaan, "Play naughty, sleep saintly", pudotimme oman sädekehämme vuoden vaihtuessa.





























KIITOS 2016! TERVETULOA 2017!































Siirrytään sitten ajassa taaksepäin, nimittäin joulutunnelmiin.
Tämä oli minulle jo kolmas joulu täällä. Nämä kolme vuotta olen työskennellyt Crossfit Key Westissä, ja jokaisena vuonna meillä on ollut salin joulujuhlat :). Nämä juhlat ovat aina yhtä onnistuneet. Tämä vuosi ei todellakaan ollut poikkeus. Päivät kuten nämä, muistuttavat joka kerta kuinka ihana ja lämmin perhe meillä on <3.





















































Tänä vuonna meillä oli jopa yllätys ihan Suomesta asti. Joulupukki saapui paikalle ja pisti, yllätys yllätys, koutsit töihit :D.




































































































































































Täältä löydät enemmän kuvia meidän illasta.

"Ugly sweaters, they say." Tai mikä onkaan. Minullahan on paras kämppis ikinä. En enää edes pysy perässä kuinka monta eri asua hänellä on ollut sen aikana kun olemme asuneet yhdessä. Tämä kuuluu kyllä top kolmeen :).



Jätkä tilasi tämmöisen puvun aaton aatoksi. Itsehän en tiennyt että silloinkin pitää juhlia :D. Näin herra lähti kaupungin yöhön.

Jouluaaton vietin myös töissä. Täällä kun sitä ei vietetä samalla tavalla kuin Suomessa. Se ei ole yhtä tärkeä perhejuhla kuten Thanksgiving. Aattona ihmiset liikkuvat enemmän ulkona ystävien kesken.
















Mainitsin jo aikaisemmin miksi tämä joulu oli tähän mennessä paras asuttuani täällä. Kerronpa nyt miksi. Vaikka olinkin töissä, minua odotti ihania vieraita Suomesta, jopa kotikaupungistani :). Anna ja hänen poikaystävänsä, Ville, olivat lomalla Miamissa. Annan kanssa olimme jo aikaisemmin yhteydessä, joten tiesin että heidän matkaan kuului myös yksi yö Key Westissä :).

Mutta eihän tässä vielä olleet kaikki Suomalaiset ;). Aksentista päätellen oli minun pakko kysyä respasta mistä mies Annan vieressä oli kotoisin. "From Finland". OMG! Minähän tiesin :) :) :). Mikä hauskinta oli että Teppo on kotoisin Hyvinkäältä mutta asuu tällä hetkellä Houston Teksasissa :). Siinä tutustuttaessa tulikin sitten ilmi että Villellä ja Tepolla on 36 yhteistä ystävää facebookissa ja he tunsivat toisensa jo ennestään.
Voiko tällaista oikeastaan tapahtua? Näköjään voi. Key Westissä et koskaan tiedä kehen voit törmätä.






































Siinä sitten kun juttelimme, meidät yllätti jälleen joulupukki <3. Tämähän oli meille Suomalaisille ihana yllätys. Nyt saimme sittenkin palan joulua aaton kunniaksi.
































Jouluun kuuluu tietenkin toti. "KIPPIS!" "KIDPISS!" :D

Mones puku tämä olikaan? Kuten sanoin, paras ikinä! Iso sydän on ihmisellä! <3







































Päästyäni töistä seurasimme Mikea muihin ravintoloihin. Hän jakeli pipareita kaikille ravintola työtekijöille keiden ravintoloissa hän usein vierailee.
Ja tottakai piparitkin olivat Key Westin tapaan, "a little naughty" ;).




































































Joulupäivän aamuna talossa avattiin lahjoja, kuten täällä tehdään. Kyllähän se jotenkin tuntui oudolta. Joulutunnelmaa kun täällä muutenkaan ei oikein saa. Joulun tuoksu saatiin sentään Ikean glögillä ja pipareilla :).






































Tässä talossa "lapset" tietenkin olivat eniten innoissaan <3.



















































































Noh, olihan isommatkin lapset innoissaan, lol. :)












































































Joku oli näköjään ollut erittäin kiltti. Kiitos myös Annalle tuliaisista! <3





























Loppupäivän vietimme Suomalaisten kanssa. Lounastimme meidän parvekkeella ja vierailimme sekä rannalla että Suger Loafin hyppy sillalla.


























































































Siitä Ville sit hyppäät....;D








































Eihän siinä toisten tarvinnut sanoa, lol. Miehet olivat heti valmiina :).



Suomalaisia sanoja täytyy aina jakaa, eikö? :D :D :D





Kuten sanoin, ei ikinä tiedä kehen törmää Key Westissä. Siksi tämä onkin niin ihana paikka. Tässä me hylätyllä sillalla poseerataan kameralle, uusia ystävyyden siteitä luodessa.

Juuret näihin siteisiin alkoivat kotona Loviisassa kun kaksi tyttöä lähtivät maailmalle :). Annan kautta tutustuin Villeen ja Teppoon, joka tunsi Villen. Minun kautta Anna, Ville ja Teppo tutustui Mikeen joka vei meidät tähän sillalle, missä tapasimme nämä kolme paikallista kundia jotka avasivat kotinsa Cesarille, joka oli matkustanut moottoripyörällään 48:ssa valtiossa.




Onhan tämä elämä aika siistii!!<3 <3

Tästä onkin hyvä jatkaa. Minusta tuntuu että tästäkin vuodesta tulee aivan mahtava kunhan muistat nauttia jokaisesta hetkestä. Hetket eivät aina tarvitse olla "mind blowing", mutta pidä ne sinulle tärkeinä!:)

Itse olen niin kiitollinen tästä elämästä!
Kiitos Anna, Ville, Teppo ja Mike että teitte minun joulustani ikimuistoisen <3.

Mistä tiedän että tammikuusta tulee aivan mahtava? Koska tämä ihana nainen saapuu tänne yhdeksan päivän päästä!!!!!!! <3 <3 <3 Nina, Ninni, Andersson.
Tätä hymyä en ole nähnyt siitä lähtien kun Suomesta lähdin elokuussa 2014. Voin kertoa että itkua varmasti väännän haettuani hänet kentältä.
Nina, en pysty enää odottamaan! Kohta oletkin jo täällä!:)

 

Eikä se vielä lopu siihen ;). Kun Nina lentää kotiin, lentää mahdollisesti minun "pikkusisko" tänne. Riippuu tietenkin siitä jos Micki Sandberg päästää likan matkaan ;).

Kyllä, kaunis Maaret tulee myös kylään <3. Mitä hyvää olenkaan tehnyt saadakseni minulle tärkeitä ihmisiä tulemaan tänne asti moikkaamaan? Kai se on tämä Key West ;).






































Olen erittäin onnekas! Toivon todellakin että jokainen joka minulle on läheinen, tietää kuinka paljon arvostan meidän ystävyyttä! KIITOS et sain sinut elämääni!
Olet minulle RAKAS! <3

-Hanna-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti