Taas on kulunut liian pitkä aika kun viimeksi kirjoittelin. Päivät täällä rientää työn ja treenien merkeissä. Enää viikko koitokseen. Silloin tämä kaikki kahden ja puolen kuukauden kova työ palkitaan kun kilpailemme yhdessä Floridan isoimmassa crossfit kisassa. Paljon olemme tehneet töitä sen eteen. Olemme treenanneet viisi päivää viikossa, välillä jopa kahdet treenit päivän aikana. On ollut paljon naurua, hikeä ja välillä jopa kyyneleitä. Puhumattakaan kuinka väsyneitä olemme välillä olleet. Keho ja mieli ovat olleet erittäin kovassa koitoksessa. Kaikki käymme sitäpaitsi töissä, joten usein on ollut vaikeaa löytää yhteistä treeniaikaa. Silti on jokainen antanut kaikkensa :).
Voin silti myöntää että välillä on ollut hetkiä jolloin on tehnyt mieli lopettaa, hetkiä jolloin olen jopa uhannut lopettavani. Tunnen silti itseni niin hyvin että en koskaan tekisi niin, en antaisi periksi! En voisi tehdä sitä itselleni tai puhumattakaan ystävilleni. Sitä se joukkuehenki tarkoittaa. Kun yhdellä on vaikeaa on toiset siinä kannustamassa. Siitä olenkin kaikille kiitollinen! Kaikki olemme tukeneet toisiamme, kannustaneet ja rakastaneet. Puhumattakaan ystävyydestä jonka olemme solmineet. Nämä ihmiset ovat todella mahtavia! THE BEST!! :)
Super kiitollisia saamme tietenkin olla tälle herralle, Josuelle, joka seisoo kaiken tämän hulluuden takana ;). Hän on tehnyt erittäin hyvää työtä ohjelmoinnin eteen. Hän tietää jokaisen heikkoudet ja vahvuudet. Hän on erittäin intohimoinen tekemisessään ja odottaa sitä myös meiltä. Kun hän on paikalla ei paljon naurata ;). Hänen ansiosta olemmekin nyt tässä.
Jatkuvasti meille on hoettu olevamme elämämme kunnossa kun kilpailu vihdoinkin on täällä. Ja pitäähän se paikkaansa. Tällä hetkellä olemme tässä pisteessä ja tästä voimme ainoastaan jatkaa eteenpäin. Aina on jokaisella heikkouksia mitä parantaa. Siksi crossfit onkin niin mahtava laji, voit ainoastaan tulla paremmaksi. Kova työ palkitsee!
Kova työ on todellakin ollut. Treenit eivät ole olleet mikään pila. Josue on valmistanut meidät pahimpaan. On jopa ollut päiviä jolloin olemme olleet 3.5h salilla. Painot ovat olleet isoja ja kestävyysharjoitukset pitkiä.
Sen verran voin sanoa omasta tämän hetkisestä kunnostani että olen tullut paljon vahvemmaksi. Painot joilla taistelin ennen eivät enää tunnu yhtä raskailta. Kahden viikon välein on myös rinnalleveto ja työntötulos parantunut. Tempaus ei myöskään enään ole inhokki liike ja rautaakin nousee jo jonkun verran. Vaikka emme ole tehneet yhden toiston maksimisuoritusta maastavedossa, nousee silti viime tulos jo kahtena toistona.
En silti edelleenkään pidä itseäni vahvana mutta kun vertaa siitä mistä lähdin niin olen tyytyväinen. Tämän kahden ja puolen kuukauden aikana olen jopa oppinut tykkäämään painonnostosta. Ja tämä on erittäin iso saavutus tytöltä joka ennen on sitä inhonut.
Mitä muuta on kehittynyt?
Köysikiipeily, köysikiipeily ilman jalkojen apua, juoksu, C2B (rinta tankoon leuat), rengas dippi, bar muscle up, etukyykky, takakyykky ja käsilläseisonta punnerrus. Siitä josta silti eniten olen iloinen on perhos leuat. Ne eivät edelleenkään ole siinä pisteessä mitä haluan niiden olevan mutta olen super iloinen että vihdoinkin tajusin liikkeen :) :) :).
Siitä saankin kiittää ystäväni Reynaa :). Hänen perhosleuat näyttävät niin vaivattomilta, joten yhden treenin aikana kun tein niitä hänen vieressä loksahtivat palikat paikalleen. Jotenkin vain sain apua hänen rytmistä. Olenkin siitä lähtien aina pilaillut Reynan kanssa että hänen täytyy olla kisoissa minun vieressä niitä tekemässä ;).
Mitä olet mieltä, onko parantunut? LOL!!!! :D
Joskus miettii mistä se jaksaminen ja energia välillä tulee? Mistä sitä viime hetkellä kaivaa? Varsinkin kun on niin loppu. Jotenkin siihen vain lähtee täysillä mukaan kun kello käynnistyy.
Tämä treeni oli hyvä esimerkki siitä,
4 kierrosta
12 cal row (soutu)
10 OHS (valakyykky) 105lbs-47.5kg
Olin varma että treenistä ei tulisi yhtään mitään. Soutu kuuluu ensinnäkin inhokki liikkeisiin ja valakyykky voi olla erittäin v-mäinen kun on väsynyt. Silti oli lopputulos hyvä. Pystyin tekemään kaikki valakyykyt pudottamatta tankoa kertaakaan. Joten ei sitä vain kannata nuolla ennenkuin tipahtaa ;). Kai? :D
Itselleni nämä kisat ovat ensimmäiset jossa kilpailen joukkueessa, joten sekin on jo jotakin uutta ja mielenkiintoista :). Meidän joukkueeseen kuului ensiksi Jamie, Reyna ja minä. Puolessa välissä Josue vaihtoi Reynan ja Taylorin paikkaa. Syy siihen oli pelkkä strategia. Hänen mukaan hän henkilökohtaisesti luulee että tällä kokoonpanolla meidän joukkue pärjää paremmin. Itse en tiedä, vaikeaa on sanoa. Mielestäni molemmat naiset ovat vahvoja, joten nähtäväksi jää miten käy.
MY #PEACHEEEEEES!!!! <3 <3
Kun kisoihin on enää viikko aikaa on ohjelma myös ollut kevyempi. Keskitymme nyt enemmän voimistelu osuuteen ja lyhyempiin treeneihin. On aika levätä ja huoltaa kehoamme.
Välillä täytyy myös muistaa pitää hauskaa. Ihan aina ei tarvitse ottaa treenejä niin vakavasti....;) Varsinkin silloin kun saliin saapuu uudet levypainot.
Tai kun on aika harjoitella käsilläseisonta punnerruksia tai pistooli kyykkyjä... :D :D :D Nauru pidentää ikää! Vai miten se menikään? :D
I LOVE THIS MASTER PEACH!! GO Jamie!! :)
Näiden naisten seurassa ei koskaan ole tylsää! He ovat aivan uskomattoman ihania, kauniita, vahvoja, rakastavaisia, luotettavia, kannustavia ja hauskoja ihmisiä! Rakastan heitä! LOVE YOU! <3 <3
Tässä vielä viimeinen video meidän yhteisestä matkastamme, jonka ihana Taylor pisti kasaan. Thank you girl! I love it!
Nyt ei voi muuta toivoa kuin että kaikki menee hyvin. Lähdemme tietenkin luottavaisin mielin kisaan vaikka tiedämme tason olevan kova. Teemme parhaamme mutta ennenkaikkiaan pidämme hauskaa ja loppupeleissä olemme jälleen kokemusta rikkaampia :).
Seuraavassa kirjoituksessa tuleekin sitten enemmän kisa fiilistelyä. Siihen mennessä heippa ja hyvää viikonloppua kaikille!
Puss & Kram
-Hanna-
